The Last Ever - postaus

Moikkelis Moi!!

No nyt on reissu loppuun saatettu, joulut juhlittu ja ehdinpä siinä välissä viettää 18-v. synttäreitäkin! :) Eli touhua on riittänyt, siksi London Babyn The Last Ever -päivitys tulee vasta näin myöhään. Forgive me! Tässä päivityksessä tulen kertomaan tarkemmin reissun ennakko-odotuksista, mitä sitten opinkaan, jälkifiiliksistä ja mahdollisesta tulevaisuudesta sekä julkaisemaan täysin ennennäkemätöntä ja älyttömän huikeaa kuvamateriaalia reissulta.

Raappana - Kauas pois

Tästä se kaikki lähti. Kuuntelin yllä olevaa biisua ripiitillä pari vikaa päivää ennen marraskuun 24. päivää, kasvatellen paniikkia. 

Yritän olla aina uuteen paikkaan lähtiessä tosi avoin ja pyyhkiä kaikki ennakkoluulot mielestä pois. Valitettavasti ihmismieli on niin pirun itsepäinen, että se huomaamatta kokoaa tukun ennakkoluuloja ja kuljettaa ne mukana vaikka meren yli uudelle mantereelle saakka. Jälkeenpäin muistelen noita ajatuksia syvästi huvittuneena. 

Lähtiessä en oikeasti tajunnut, kuinka erilainen se koko maa on Suomeen verrattuna. Ilmastosta ja liikenteestä lähtien kaikki oli toisenlaista, mihin oli tottunut. Sain tosiaan heittää toppatakin nurkkaan heti ekan työpäivän jälkeen, kun tajusin, ettei kukaan muukaan sitä käytä. 

Millaisia odotin ihmisten ja tallin olevan? Ennen lähtöä Englannissa asunut opettajani kertoi, että enkkulassa on selvä arvojärjestys ihmisten keskuudessa. Sanottiin kuitenkin, että silti ihmiset ovat tosi kohteliaita ja maailman auttavaisimpia.  Joten mennessä jännitti vähän, että kuinka nämä piirteet oikein ilmenevät ja joudunko pulaan tms. 

Minun on pakko sanoa, että ehkä minulle sattui "hyvä" paikka, tai sitten en vaan tajunnut sitä, mutta mitään arvojärjestystä en huomannut. Asuin pomoni perheen luona, jossa tietenkin olin työntekijän asemassa. Suomeksi: he eivät kohdelleet minua vaihto-oppilaana, vaan tallityöntekijänä. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Siihen oltiin jo Suomen puolella totuttu useampaan otteeseen! Mutta se ääretön Kohteliaisuus taas oli ihan käsittämätöntä. Joka ikinen aamu jokainen vastaan tuleva ihminen tervehti minua "Hello! How are you today?" Ja siihen piti vastata "Hello, I'm fine thank you. How are you?" tai jotain vastaavaa. Yksi päivä kysyinkin meidän tallimestarilta, että miten sulle voi aina kuulua "Not too bad.", kuten hän tapasi sanoa. Se sitten vaan nauroi ja totesi että okei, ehkä tänään oon vähän väsynyt. Kuten ei-englantilaisen Lenan kanssa kerran puhuttiin, että britit on monesti ns. epäaitoja eli kohteliaisuudet ja kehut ovat monille vain sanahelinää, eivätkä he oikeasti välttämättä edes tarkoita sanomaansa. Tämä on toki karkea yleistys, mutta monissa tapauksissa voisin allekirjoittaa. Suomalaiset sanoo vaan, jos ne tarkoittaa!

Hevosten ruokinta yllätti minut ihan totaali. Olin toki valmistautunut siihen, että hevosia ja varusteita puunataan kuin viimeistä päivää, joten se ei tullut yllätyksenä, mutta samaa olisin odottanut ruokinnalta. Jos joku olisi lähtiessä sanonut, että siellä muuten hepat syö heinää kaksi kertaa päivässä ja kaikki syö samaa väkirehua, niin olisin nauranut. Se, kuinka yksinkertaiseksi ruokinta oli tehty, yllätti. Olen itse ollut aina sitä mieltä, että mitä ruokintaan tulee, niin mitä yksinkertaisempi sen parempi. Ja samaa mieltä oli James. Hän sanoi, että he syöttivät ennen kauraa ja erikoisrehuja sekä -jauheita purkeista ja purnukoista, mutta nykyisessä "riisutussa" mallissa ähkyjä on todella harvoin ja se käy muutenkin halvemmaksi. Heinästä sen verran, että nämä hevoset söivät heinää vähemmän kuin olen koskaan nähnyt millään tallilla Suomessa. Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että puhumme hevosista, joiden hintalapussa on poikkeuksetta 6 numeroa. Ne oli urheilijoita, joilla oli urheilijoiden ruokavalio.

Ratsastuksesta minulla ei oikein ollut ennakkoluuloja mennessä. Odotin vain, mitä tuleman piti.

Talli ja fieldsit oli kans jotain ihan käsittämätöntä. Tilaa riitti. Olisin ajatellut, että siellä ei tod. revitellä miljoonaratsujen kanssa pitkin ruohokukkuloita, mutta sitä me juuri tehtiin. Ja se oli superfantsua! Nautin tosi paljon. Tallin väki puhui, että he tykkäävät mieluummin ratsastaa ulkona, koska hevoset tuntuvat reippaammilta ja tekevät töitä halukkaammin. Siksi maneesi olikin aika pieni ja sitä käytettiin vain huonolla säällä ja vauvahevosten kanssa. Työkaverini kertoi, että kesäisin he vasta ulkona ratsastavatkin. Silloin kaikki esteetkin raahataan fieldseille ja pystytetään sinne. Yleensä hypätään ruoholla, se on kuulemma kivempi hevoselle sekä ratsastajalle, tietenkin kun on tilaa.

Ratsastuksellisesti opin tuolla älyttömän paljon. Opin käyttämään jalkojani, koska raippoja ei ollut, joten välillä piti oikeasti hyödyntää kannusta, mikä on ollut minulle vähän utopistista tähän mennessä. Opin myös ns. istuttamaan hevosen. Oon varmaan ollut liian kiltti. Nyt tiedän, mille tuntuu oikeasti läpiratsastettu hevonen. Hypätessä taas opin ratsastamaan eteenpäin. James sanoi että suomalaisilla on paha tapa "hinuttaa" eli nykiä hevonen kasaan ennen estettä, kun pitäisi edetä.

Täällä me sinkoiltiin. Voi että. <3

Sain Englannista paljon sellaisia eväitä, mitä en olisi koskaan voinut Suomesta saada. Asiat tehtiin hyvin eri tavalla. Jos minulla joku päivä on oma yritys tai toimin vastaavana jollakin tallilla, on joitakin asioita, jotka todennäköisesti voisin ottaa omakseni tai ainakin hyödyntää tulevaisuudessa. Yleensäkin hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen oli todella tarkkaa.

 Ekaksi tulee mieleen ruokinta, joka oli oikeasti todella avaava kokemus, sillä ei ne hevoset tarvitse välttämättä niin älyttömästi sitä heinää. On huono merkki, jos heinää on karsinan kuivikkeiden seassa tai jos siitä muodostuu matto tarhan pohjalle. Mitäs muuta. Kavioiden hoidosta ja sen tärkeydestä opin paljon, mutta en ehkä ostaisi sitä omaksi. Riittää, jos ne puhdistaa ennen lähtöä. Varusteiden hoidosta opin sellaisia asioita, mitkä aion viedä mukanani. On tosi tärkeää, ettei kamoja pilata liiallisella, liian vähäisellä tai vääränlaisella hoidolla! Yöpinteleiden eli bäkkäreiden käärimisen filosofia uudistui kans täysin, ja se oli hyvin perusteltua. Ja hei. Ne puruvallit seinien vieressä on oikeasti hyvä juttu! Yleensäkin kaikille asioille oli hitsi vie olemassa perustelut. Eli oli tosi vaikea sanoa että ei tässä ole mitään järkeä, mitä yleensä tykkään harrastaa. :D

Madame Tussaudsissa ilmeisesti Englannin eka kuningasperhe. 

Ja tässä nykyinen kuningasperhe (ignorettakaa seassa seisova turisti)

19. joulukuuta minun matkani sitten päättyi. Lento kotiin sujui hyvin, eikä ollut enää yhtään vaikeaa käyttää Heathrow:n kenttää. Olen suorastaan ihan rakastunut lentämiseen, se on huippua! Sieltä oli tosi vaikea lähteä pois ja suoraan sanottuna tuntuisi oudolta ajatella, etten enää koskaan menisi sinne takaisin. Sain aivan super-arvioinnit työssäoppimisjaksolta; kaikki kiitettävässä. Se oli minulle paras kiitos koko jaksosta ja ennen kaikkea tunnustus, että olin oikeasti tehnyt asioita kunnolla ja oikein. Sain myös joululahjan ja jotain muuta pientä. He tykkäävät muistaa työntekijöitään, mikä on minusta aika kunnioitettavaa. :)

Amy Winehouse

Tällä hetkellä My Future eli tulevaisuus näyttää hyvinkin lupaavalta.  Työnantajani onneksi sanoivat minulle, että he jättävät minulle ovet auki, jos haluan palata valmistumiseni jälkeen takaisin töihin ihan oikealla sopparilla ja palkalla, joka olisi ilmeisesti ihan ok, ainakin mitä utelin muilta paikan tytöiltä. Joten siis, jos elämässä ei kevään aikana suurempia muutoksia tapahdu, todennäköisesti minulla on kesätyöpaikka tiedossa ensi kesäksi! Sitten palaan vuodeksi päättämään lukioni Suomeen ja kuka tietää, muutanko sitten ihan oikeasti Englannin saarelle. Tämä on kuitenkin vielä niin kaukainen haave, ettei uskalla todellakaan edes ajatella sen enempää. Mutta se on varmaa, että kun kerran noin hyvän paikan löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Elämässä menee tilaisuudet muuten tosi helposti sivu suun, jos jää mietiskelemään. Eikä me ikuisesti olla nuoria!

Sam Bailey - Skyscraper

Hän voitti X-Factorin briteissä ollessani ja tuli tosi isoksi nimeksi. Upea ääni, upea nainen.

Kiitos kaikille seurasta London Babyn kanssa. Olen nauttinut tämän kirjoittamisesta vähintään yhtä paljon kuin koko reissusta. Terapeuttisen vaikutuksen lisäksi saan tästä erittäin hyvin opinnäytteen ratsastuksenohjaajan koulutukseeni eli ei mikään turha juttu. :) Kiitos ja halaus vielä erityisesti niille, jotka ovat kommentteja lähetelleet, sillä ne ovat lämmittäneet mieltä ja tuoneet hetkittäin koto-Suomea lähemmäksi. Koti-ikävää en lain potenut, mutta ystäviä oli ikävä!

Toivoisin, että tämä päiväkirja kannustaa jota kuta vielä tarttumaan kiinni samanlaiseen tilaisuuteen, joka minulla oli onni saada. Kokemus oli aivan huikea. <3

I LOVE ENGLAND!

~Vilja

One Dream Done. Let's find the next one.

Hivenen haikeita terveisiä lähetän täältä Suurelta Saarelta.

Istuskelen teekupin kanssa viettelemässä viimeistä lounastaukoani. Jäljellä on yksi iltatalli, ja sitten se on Done. Kuinka nopeasti tämä aika onkaan mennyt? Tuntuu, että juuri vasta pakkasin laukkuni matkaa varten. Tänä iltana pakkaan ne uudelleen, suuntana koti. Oon oikeasti tosi surullinen, että pitää lähteä, sillä viihdyn täällä todella hyvin. Tietenkin odotan jännityksellä kotia, ystäviä ja sukulaisia sekä joulua että omia 18-v. bailujani ensi sunnuntaina. ;) But still, I could stay here. 

Juuri äsken hyvästelin ruotsalaisen tytön, jonka kanssa oon työskennellyt koko matkan ajan. Itkettiin molemmat, eikä olisi millään halunnut erota. Olemme viihtyneet tosi hyvin yhdessä, on katsottu illat leffoja yhdessä, käyty baarikierroksella ja shoppailtu urakalla. Eilen käytiin viimeistä kertaa Readingissa, osteltiin vaatteita sekä joululahjoja, ja illalla katsottiin taas leffaa ja valvottiin myöhään. 

Kauppakeskus Oraclessa oli tosi erikoinen (ja kallis) vaatekauppa, jossa keskellä hämärää pyöri livekuvaa jostakin etelän aurinkorannikosta. <3 

Mie. Löysin. Miun. Vaatemerkin. 

Eilisen ostoksia: minä uudessä jumpsuitissani XD
Kuten rakas ystävättäreni totesi: "You look just like moran." Ja minä kysyin että mikä on moran.
mutta se on lämmin ja pehmyt ja ihana <3

Palataanpa taas ajassa taaksepäin. Sunnuntaina meillä oli hyvin kevyt päivä. James oli koko päivän poissa. Tehtiin tallihommat nopsaan, eikä ratsastettu kuin pari hepsua. Sitten kokoonnuttiin yhdessä naisväen kesken meidän olkkariin ja istahdettiin sohvalle katsomaan Jamesia telkkarista! "If you don't see your boss at the work, you can always watch him from the TV!" James oli siis sinä päivänä SkySport-kanavan juontajaparina, kun sieltä näytettiin Ruotsista tuleva lähetys, jossa maailman parhaat esteratsastajat ottivat mittaa toisistaan. Mukana oli tietysti monia heidän perhetuttujaan, jonka Lena tietenkin toi esille. ;) Oli kyllä hassua. Siinä hetkessä vasta kunnolla tajusin, kuinka kuuluisa se miekkonen oikeasti on.

Maanantaina me syötiinkin erityisen hyvin! Eräs ihana yksäriomistaja, itse asiassa juuri sen tamman omistaja, jota olen ratsastanut, haki meidät pihasta ja vei syömään paikkaan nimeltä The Bird in Hand. Ja oli muuten hyvät ruuat! Syötiin startereista aina dessertsiin asti ja hän tarjosi koko rundin. Viinit ja kaikki... Nams. <3 Kuinka ihania nämä ihmiset täällä onkaan? Syötiin oikein perinteinen Christmas Meal, eli Roast Turkey sekä lisukkeet.

Smoked Salmon alkupalaksi

Otin Christmas Puddingin sijasta tällaisen jälkkärin  :)

Tänään kävi porukkaa kokeilemassa hevosia ja ostivatkin yhden! Se on tosi tarkkaa, kuinka hevonen laitetaan kuntoon. Nyt haluankin kertoa, kuinka me varustetaan hevonen normaalisti. Se eroaakin suuresti ns. normaalista suomalaisesta käytännöstä! Tässä tulee siis tavallinen hevosen varustus.

1. Hevonen ulos karsinasta. Eli aamulla kaikilla hevosilla on yön jäjiltä päällä 3 loimea, joista päällimmäinen pois. Lisäksi putsataan kaviot aina ennen kuin heppa astuu ulos karsinasta. 

2. Hoidot ennen varustusta. Ensin kaksi vikaa loimea pois ja hepalle vaihdetaan erityinen villaloimi ratsastusta varten. Selvitetään hevosen harja ja häntä siistiksi ja puruttomaksi. Hevosta ei harjata ennen ratsastusta. Sitten hoidetaan kaviot eli "greece the legs". Ensin kaviot harjataan, myös pohjat! Sitten levitetään kaviorasva sekä kavion pintaan että pohjaan, joka ikinen kerta ennen liikutusta.

Tätä kaviorasvaa me käytetään.

3. Varustus. Eka satula (täällä käytetään vain ekaa ja tokaa vastinhihnaa), sitten etujalkoihin hivutussuojat eli tending boots, ja lopuksi suitset, joissa on kiinni aina martingaali. Hyvin usein täällä käytetään gag-kuolainta, jossa luonnollisesti kaksi ohjaa. 

Muista pitää hevonen lämpimänä koko ajan! Nämä on kaikki klipattuja, joten ne paleltuu, jos niillä ei ole koko ajan loimea yllä.

4. Liikutuksen jälkeen. Ensin normisti varusteet pois. Jos hevonen märkä, tehdään yleensä ekana kaviot. Eli ne puhdistetaan ja harjataan kunnolla putipuhtaiksi. Sitten saa luvan kanssa ottaa loimen pois hevosen selästä. Hevonen harjataan käyttäen neljää eri harjaa. Ensin kumisualla pyöritellään hevonen ympäri, jotta lika ja hiki nousevat pintaan. Sitten huiskitaan kovalla harjalla koko hevonen päästä varpaisiin. Ja lopuksi käytetään kokovartaloharjaa, joka on ns. pehmyt harja, ja lisäksi metallista karstaa, joiden kanssa käydään läpi koko hevonen. Tämä on ärsyttävin ja hitain vaihe, koska joka harjanvedon jälkeen harja pitää vetää läpi karstasta, että lika irtoaa harjasta, eikä mene takaisin hevoseen. Kuulostaa järjettömältä, mutta silti, pakko todeta, että se todellakin toimii. Tämän käsittelyn jälkeen hevonen on pehmeä sekä kiiltävä että puhdas!

5. Takaisin karsinaan! Ja hevoselle ylle takaisin ne samat kaksi loimea, jotka otettiin pois ennen varustusta. Kolmas loimi on yöloimi, joka luonnollisesti puetaan vasta yöksi. Täällä ei tunneta sanaa kuivatusloimi. Hevoset ehtivät kuivaa hoidon aikana, eikä niitä tarvitse klippauksen ansiosta kuivatella.

P.S. Koko tämä keissi tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Kuten Lena tapaa minulle muistuttaa: jos hoitajalta menee yhden hevosen kanssa 10 min (joka ei ole siis oikeasti paljon!) varustaessa ja 10 min purkaessa, se on yhteensä 20 min. Jos hänen tulee tehdä 5 hevosta päivässä, se on helposti tunti ja 40 minuuttia pelkkään varustukseen. Mutta jos hoitaja varustaakin yhden hevosen viidessä minuutissa valmiiksi, aikaa viiden hevosen varustukseen kuluukin enää puolet vähemmän eli 50 minuuttia! Aika on todellakin rahaa.

Reading ja yöllinen Thames.

There was one beautiful bridge over the Thames.

Huomenna siis koneeni lähtee klo 18.00 paikallista aikaa Heathrown lentokentältä ja olen perillä Suomessa siinä klo yhdentoista aikoihoin. Helsingistä vielä lento Joensuuhun eli yötöiksi menee. Huomenna todennäköisesti itketään lisää. Mutta pomo onneksi lupasi ottaa minut kesäksi takaisin ja kuulemma olen tervetullut talvilomallakin, jos vain haluan! 

Minun matkani alkaa olla lopuillaan. Mutta uusia tulee.

~Vilja 

Feels like survivor.

Moikkelis moi!

Ja terveisiä tuonpuoleisesta. Tänään on ollut aivan kaamean rankka päivä ja oon ihan naatti. My legs are killing me. Mutta syystä että en oo pitkään aikaan päässyt päivittelemään blogia, nyt vuorossa xtra-pitkä postaus, joka sisältää hurjan määrän selostusta ja kuvia. Täällä onkin taas sattunut ja tapahtunut. :) 

Yllä olevassa kuvassa taidamme olla viime keskiviikossa. Oli erittäin lämpöinen ja kaunis päivä. Olen ratsastellut taas pitkähihaisella, sillä säät on olleet hyvät. Alkuviikosta tosin oli pari kylmää päivää. Ihmiset täällä sanoivat silloin, että tämä on tyypillinen talvisää Englannissa; halki koko päivän oli harmaata ja sumuista, kaikki oli märkää, vaikkei kunnolla satanut, tuuli oli navakka ja oli KYLMÄ. Huh! Onneksi meni ohi nopeasti ja sain heittää taas toppatakin nurkkaan.

Olen ratsastanut nyt entistä enemmän. Muut tallitytöt harvemmin liikuttavat päivässä useampaa hevosta yksin, mutta oon huomannut, että minulle on joka päivä vähintään kaksi ratsastettavaa, plus tietysti lämmittelyt. Ymmärtää ken ymmärtää. Oon pohtinut, onko tää hyvä merkki, vai haluaako James vaan pitää minut poissa tallista. :D Tiedä häntä. Mutta hienoja hevosia. Ennen niin tutut käsitteet kuin "jäykkä" ja "vino" on ihan hepreaa. Nää taipuu, liikkuu ja polkee.

Päiväkävelyllä.

Keskiviikkona hyppäsin jälleen ruunikolla tammalla. Tällä kertaa se oli paljon parempi sekä minun että Lenan mielestä. Laukka, joka on koko estehyppelyn perusta, oli laadukkaampaa kuin viime kerralla ja siksi itse pomputkin sujuivat way much better. Ja kuten toive oli, tällä kertaa pääsin ihan oikeasti hyppäämään. Tein lopuksi metrin rataharjoitusta, mikä oli ehkä helpompaa kuin koskaan. Ja koutsi oli tosi tyytyväinen. :) Toivotaan, että pääsisin alkuviikosta vielä estevalkkaan ennen kotiinlähtöä!

Maastoilemassa treenin jälkeen. Miettikää näitä maisemia.

Yhden maastolenkin varrella on maailman söpöin pikku lampi, jossa uiskentelee välillä sorsia. Tästä lähtevä joki laskeutuu kuulemma Thamesiin.

Tää paikka on varmasti tosi kaunis kesällä. 

Eilen tapahtui jotain ehkä. maailman. hienointa. James kehui miun ratsastusta usempaan otteeseen ja piti miulle vielä extempore-treenin! Pitää siis mainita, että en oo kunnolla ollut vielä hänen opetuksessaan, mutta nyt pääsin. Mitenkähän tämän kertoisin... Oon nyt tämän viikkoa ratsastanut sellaista nuorta ruunaa, joka on little bit lazy, mutta aivan ihana. <3 Sattuu sopimaan minun käteen, ja saan sen toimimaan OK. Oon nyt todellakin oppinut, miltä hevosen tulee täällä tuntua, joten ratsastaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, onkohan tämä nyt hyvä vai pitäiskö lyhentää ohjaa tai hidastaa vähän. 

James tosiaan näki eilen, kun ratsastin tuota heppaa. Hän ei sanonut mitään, mutta sillä hetkellä, kun hidastin loppukäyntiin ja taputin heppaa, hän ratsasti luokse ja sanoi että "Looks very fine." Olin ihan pähkinöinä. :) :) James on vähän sellainen, ettei hän sano yleensä juuta eikä jaata. Paitsi jos on ongelmia, niin tietysti hän auttaa, mutta kehuja en oo koskaan kuullu hänen jakelevan, joten fiilis oli aika ihQ.

Tämän jälkeen suunnitelmissa oli lämmittää hänelle 4v-ruuna, aivan superhieno, mutta se kääntyikin yllättäen oppituokioksi! Se nuori on tosi sensuelli ratsastaa, ja se sattui kulkemaan alkuraveissa hyvin, johon pomo ilmeisesti kiinnitti huomiota. Siitä hän lähtikin sitten neuvomaan minua laukan ja siirtymien kanssa ja piti lopuksi oikein kunnon luennon. Sanoi, että minä ratsastan hyvin, mutta reagoin välillä väärällä tavalla. Esimerkiksi jos hevonen sinkoaa johonkin suuntaan, kuten nuorilla on tapana, minä korjaan asian väärällä tavalla ja annan hevosen jatkaa pöllöilyä liian kauan, kun tilanteen olis mahdollisesti voinut estää. Lisäksi nojaan liikaa eteen (eli könötän, fuck) ja teen liikaa. Okei. Nyt päätin lopettaa tekemisen ja keskityn tästä lähin vain ratsastamiseen. Mutta vitsit oli mahtava keissi. <3

Tattadataaa. Sain jopa vihdoin otettua kuvia tallin sisäpuolelta!

Päätallin yläkerta. Eli täällä mm. varustetaan hevoset jne. Oikealla näkyy solarium, jota ei käytetä.  Lattiat. On. Lakaistu.
Sininen laatikko on selkäännousutuoli. Eli me hypätään kyytiin jo tallissa!

Tämä on päätallin alakerta, eli jos katsoo ylempää kuvaa, niin nuo portaat sijoittuvat siinä oikeaan reunaan.
 Tässä näkyy hyvin karsinoiden käännettävät ruokakupit, jotka on kivoja ja käteviä.

Jamesin laattoja. Muutama kappale. Enempää ei mahtunut kuvaan.

Noh. Mitä muuta eilen sitten tapahtuikaan... Minä ja ruotsalainen tyttö pistettiin bilerytkyt niskaan ja lähdettiin tutustumaan Readingin yöelämään! Jippii. Tätä oli odotettu. :D Suunnitelmana oli "Sweden to show Finland how to do England."  Näin jälkeenpäin sanottuna ilta taisi kuitenkin mennä aika skandinavialaisittain, jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Otettiin taksi Sonningista Readingiin. Täällä on aika halpaa kulkea taksilla ja se on kiistatta fiksuin kulkuväline.

Yöllinen Reading = tosi kaunis. Täällä on kyllä kaikki kaupungit niin söpöjä. 

Me sujahdettiin sisään pariinkin otteeseen eri night clubeihin. Oli kyllä todella hieno ilta ja paljon uusia ihmisiä ja kokemuksia. Täällä on baari-elämäkin ihan eri kuin Suomessa. Kotona taidettiin olla 4 a.m. eli baardit oli parhaat. ;)

Sarjassamme käsittämättömät kotiintuomiset yöjuoksulta.
 Tänä aamuna Lena kiitti ruususta, ja minä kysyin että "What rose?" Ja kappas, olin näemmä löytänyt sopivan maljakonkin.

Uups! Keskiviikkona kävimme myös Readingissa, mutta silloin menimme ainoastaan shoppailemaan joululahjoja ja sen sellaista. Oli kyllä aivan huippua, rakastan Englantia ja kauppoja. Eksyttiin me kuitenkin yksille viihtyisään, hyvin tyypilliseen englantilaiseen pubiin. ;)

Normaalisti väli Sonning-Reading 7 min. Nyt 20 min. Kuulemma tämäkin hyvin tyypillistä...

Buari. Huomaa hirtetty mies vasurissa.

Elkää peljästykö; se vain roikkuu.

EPÄtyypillistä yöelämää: puolialastomia vihreäksi maalattuja joulupukkeja esittämässä kuorolaulua keskellä katua, syystä X??? Joukossa yksi karhukin.

Lopuksi vielä kuvia perinteisistä englantilaisista leipomuksista, jotka on home made ja maistuivat hyvälle, sen voin kertoa. 

 Vasemmalla on englantilainen aamumuffinssi, don't ask, ei näytä minunkaan mielestä muffinssilta. Ja oikealla on suklaakakku, jonka koristelu on uniikkia.

Lopuksi vielä musaa, jota täällä tulee radiosta koko ajan. Pakko sanoa, mutta englantilaisesta musiikista en tykkää. Kappaleita on tosi vähän ja ne ylikulutetaan soittamalla samoja uudestaan ja uudestaan radiosta. Me no like. 

Bastille - Of The Night

Lady Gaga - Do What You Want

Lily Allen - Somewhere Only We Know

Pitbull feat. Kesha - Timber

Ja sitten vielä tietysti olemassa on vain kaksi joululaulua:

(ja näistä tietysti miljoona remixiä)

All I Want For Christmas Is You

Last Christmas

Tässä oli minun Englanti-soittolista. Näitä me luukutetaan päivästä toiseen tallissa, ja alkaa tulla jo korvista ulos. Mutta se on OK.

On tämä kuukausi vaan ihan liian lyhyt aika! Tuntuu, että vasta tulin. Nämä tykkää minun työstä. Eilen tarjosivat töitä valmistumisen jälkeen. Sanoivat, että jättävät miulle ovet auki, jos haluan tulla takaisin. :) Ei varmaan tarvitse kysyä, aionko tulla. Whoa! 

See ya! 

~Vilja

Daily Duties and ice cream!

Hejjsan!

Tama tervehdys siksi, koska olen joutunut kielikylpyyn!!! Lena ja ruotsalainen tyontekija puhuvat minulle ruotsia! >( Ou nou, oon niin kusessa. Mutta kylla se tasta. Oon onneks saanut kattavan ruotsinopetuskurssin Suomen peruskoulussa; osaan sujuvasti kertoa Jag heter Micke och jag bor pa Delfingatan i Goteborg. (suoraan seiskan ruotsinkirjan ekasta kappaleesta).

Kerron hiukan kuulumisia pitkasta aikaa! Talla kertaa ilman kuvia, koska minulla ei oo nyt mahdollisuutta lisata niita. Lisaksi ajattelin kertoa tallin daily duties eli normaalit arkirutiinit, joka eroaa huomattavasti suomalaisesta!

Ratsastaminen on parasta. Ratsastan joka paiva vahintaan kaksi hevosta, yleensa enemmankin. Minulla on kaksi vakkaria; yksi nuori 3v-heppa ja toinen aikuinen tamma. Nuorison kanssa kaymme lenkkeilemassa maastossa ja valilla teemme kaynti-ravi tyoskentelya maneesissa. En saa laukata. Wonder why :D
Tamma on yksityinen ja sita ratsastan lahes joka paiva, koska omistaja ei ehdi. Keskiviikkona hyppasin silla! Lena piti minulle tuntia ja oli niin hienoa. Ei menty kovin isoa, vain 90 cm rataa, mutta toivottavasti ensi viikolla saisin menna korkeampaa. :) Korkeudella ei tietenkaan pitais olla valia, mutta kun naa hepat on niin hienoja ja pomppiminen helppoa, niin ois kiva tehda haastavampaa. Hyppyjen jalkeen Lena sanoi, etta olin parempi kuin han oli luullut. Mita tuo tarkoittaneekaan…

Naiden kahden lisaksi ratsastan Jamesin hevosia silealla ja fieldseilla paivasta riippuen. Oon huomannut, että ratsastan enemmän kuin muut tytöt täällä. Ja muut tytöt ovat huomanneet sen myös. Tätä ei pidä ottaa väärin, sillä työkaverit on aivan ihania ja mahtavia, mutta oon alkanut välillä kuulla heidän suustaan sellaista kuin "oispa kiva jos mekin saatais ratsastaa" ja oon ymmärtänyt, ettei tytöt pääse täällä yleensä hyppäämään hevosilla. Joten oon aika onnekas.

Miulla on ollut vähän musta aukko, että miten oikeastaan näiden hevosten tulisi liikkua ja tuntua. Tänään sain loppuverrytellä Jamesin ratsastaman hevosen, ja silloin kun otin ohjat käteen tajusin, että hei just tältä sen pitää tuntua! Sitä on sanoin vaikea selittää, mutta se hevonen oli niin täydellisesti ohjan  ja pohkeen välissa, kevyt kädelle ja ryhdikäs, että tyhmempikin tajuaisi. Miulla oli vielä oma tamma ratsastamatta, joten kiireesti groomasin ruunan pois ja pistin tamman tulille. Se ratsastus kesti 20 minuuttia. Ja se oli ihan huippu. Meitsi vihdoin tajusi sen homman, ja kaikki entiset ongelmat sen hevosen kanssa hävisi. Eikä tarvinnut hinkata tuntia. Kuulostaa kliseeltä, mutta jos ratsastamaan voi oppia yhdessä päivässä, niin mulle se tapahtui tänään, 8. joulukuuta 2013.

Englannin kieli puolestaan ei oo ollut musta aukko enää pitkään aikaan. Oon jo ottanut tän asian omakseni, ja aivot puhuu englantia unissaankin. On tosi helppo kommunikoida, enkä ois uskonut sanovani tätä vielä kaksi viikkoa sitten!  Aamulla sanon Morning! ja illalla toivotan Jamesille ja hänen perheelleen Good night nd sleep well. Ymmärrän myös entistä paremmin, eikä tarvitse toistaa enää niin usein. Televisio puhuu myös englantia ja sekin on OK. I can handle this. Tykkään tästä kielestä!

Perhe on paras. Tähän väliin on hyvä mainita, että asun siis edelleen heidän talossaan, samaisessa huoneessa. En ole muuttanut pois, syystä X. He eivät ole käskeneet minua pois, enkä todellakaan valita! Lenan ruuat on täydellisiä, sänky on pehmeistä pehmein ja telkkarista katsotaan esteratsastusta. Mitä muuta heppatyttö vois toivoa? James ja Lena on tulleet miulle tutummaksi ja pakko sanoa, että he ovat uskomattoman hienoja persoonia kumpikin. Ja heidän elämänsä on kiinnostavaa. Oon saanut uuden lempinimen; Miss Finland. Tiedä häntä, onko miten hyvä juttu... :D

Yritän auttaa Lenaa parhaani mukaan kotitöissä. Tällä viikolla oon tehnyt tallilla tosi paljon hommia itsenäisesti ja ohjannut tuoreempaa jengiä. Päivällispöydässä on ollut ihana kuulla kehuja hyvästä työmoraalista. Hurjaa sanoa, mutta nämä taitaa oikeasti tykätä miusta! Ainiin.  Lapsukaiset on kans kivoja, siis jos yleensä tykkää lapsista.

Kaksi viikkoa  takana ja kaksi viikkoa edessä. Fifty fifty. Oon todella harmissani jo nyt. Päivääkään en tästä reissusta vaihtaisi, enkä haluaisi lähteä takaisin kylmään kotimaahan. Tänään oli poikkeuksellisen lämmin päivä. Auringossa oli pitkälti yli 10 astetta lämmintä, ja ratsastin kentällä t-paita päällä auringon paistaessa kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Hellettä joulukuun puolessa välissä. <3

Työt ei oo lähellekään niin raskaita, kuin olisin odottanut. Oon ollut kovemmissakin paikoissa. Täällä on toki todella tarkkaa kaikki, mutta työn määrä ei ole liian suuri, mikä on mielestäni hieno asia. Harvoin osataan suhteuttaa työn määrä ja työntekijöiden määrä oikein niin, ettei kumpaakaan oo liian vähän tai paljon. Seuraavaksi vuorossa JF stablen tyypillinen päivä. (tämä siis on tyypillinen eli normaali päivä, jollaisia luonnollisesti talleilla harvemmin vastaan tulee, joten yleensä päivät ovat hyvin pitkälle mukaelmia seuraavasta aikataulusta).

DAILY DUTIES

7.00 Ylös, ulos ja talliin reippain mielin! (aamupalaa ei vielä tueta)
- heppojen ruokinta, myös ylätallin yksärit
- mucking out eli karsinoiden perusteellinen siivous
- luukut ja portit auki ja hepoille heinät
- kaksi pullaheppaa fielseille
--> Breakfast break n. klo 8!

9.00 Takaisin talliin ja päivän aloitus = chattaillaan pomon kanssa, miten heppoja
liikutetaan tänään, täytetään tussitaululle, kuka ratsastaa ja ketkä menee fielseille
- hepat fieldseille ja walkeriin eli kävelytyskoneeseen
- varustetaan hevosia Jamesille ja ratsuttajille
- ratsastetaan itse
- tehdään ruuat valmiiksi, grooming horses, siistitään tallia, siivotaan Kuningattaren ja ponin karsinat, do the tacks eli puhdistetaan varusteita
--> Lunch break n. klo 13!

14.30  Back to stable edelleen yhtä reippaana ja innokkaana
- Kaikki hepat menee walkeriin eli roudausta
- skipping out eli karsinoiden toinen siivous (jippiaijee)
- kaikki hepat sisään
- heinät ja ruuat heposille (myös ylätalli)
- luukut ja portit kiinni, vesien jne. tarkistus, että kaikki on OK
--> Dinner time n. klo 17 (ei-enää-niin-reippaana)


About 19-20 Käydään sulkemassa molemmat tallit ja loput portit, pistetään hälyt päälle ja mennään nukkumaan.

Semmoisia puuhailuja täällä. Eikö kuulostakin helpolta ja yksinkertaiselta hoitaa 100 tuhannen arvoisia kauraturpia? Miksi edes kouluttaudun? :D Okei okei. Todellisuus tarua ihmeellisempää, sillä oon joutunut hyödyntämään täällä tosi paljon koulussa opittuja tietoja ja taitoja kengän irrtouksesta aina viemäreiden tyhjennykseen. Kullanarvoisia oppeja. <3

Ensi kertaan!

~ Vilja

P.S. Ostin Ben & Jerry's jäätelöä!!! Oli puolet halvempaa kuin Suomessa.

London Baby!

Lisänimi: A dream is only a dream until you decide to make it real.

Otsikko kertoo kaiken. Matkustin Lontoon Paddingtonin asemalle junalla Readingista. Ostin off peek -matkustuslipun, jolla sain matkustaa ilmaiseksi koko päivän. Opin käyttämään undergroundia, eli Tubea, lopulta, erinäisten vaiheiden jälkeen. Ja harhailtuani suurkaupungin sykkeessä löysin lopulta ekaan kohteeseeni: Madam Tussaund's vahakabinettiin.

Tattadataa. Baker Streetin varrella on pyöreä (erittäin ruma) rakennus.

Liput oli superkalliit 30 puntaa, mutta voin kertoa, että kokemus oli vähintäänkin sen arvoinen.

Katsotaanpa, ketä tapasin...

Ovella istuskeli Emma Watson.

Komeita miehiä... Kumman tuttuja hekin. ;)

 1D. Itse en oo yhtään fani mutta jos jotakuta kinostaa.

Legendoja... Marilyn Monroe <3

Elämänviisauksia...

Kauniita naisia. ^^

E.T. :3

He eivät esittelyjä kaipaa!

Urheilijalegendoja

Beautiful Diana <3

Vincent Van Gogh 

Fiksu herra?

Just Beatles!

Laulajattarien vuoro:

Madonna! Muutama vuosi sitten?

Britney & Boobs

Moonwalkin äärellä

Rihanna

ADELE

Beyonce ja Put A Ring On It

Parhain kaikista <3 Lady GaGa

Hauska tavata herra Maailmanjohtaja

Kun Hitler kuuli natsitortuista...

Kidutuksen vuoro. Creepy!

Entisaikojen kidutusmenetelmiä...

Tapettu runoilija

Tämä hengitti vielä.

Entisaikojen loistoa...

Ja taiteilijoita

Glamour of London!

Hulk

Ulostauduttuani kohtasin tällaisen näkymän. Olemme Baker Streetin risteyksessä.

Lähdin etsimään perinteisiä fish and chipsejä. Baker Streetilta löysin ravintolan nimeltä Holmes' Fish & Chips. Kuulosti lupaavalta, joten astuin sisään.

Erittäin hyvän aterian jälkeen poikkesin viereisessä kahvilassa capucchinolla ja leivoksella. <3 Pöytäseuralaiseni oli eräs hyvin miellyttävä mies, joka neuvoi minulle tien seuraavaan kohteeseeni:

Tavaratalo must-to-see Harrods!

Taiteilijamies kadulla

How Cool... Naisen satumaa. <3 Vessoissa oli ilmaisia hajuvesiä.

Hihi, peilejä :>

Rahaa palaa. Kato mini ei ruoki lamaa.

Louis Vuittonit jalassa

Ja kuinka suuri tää rakennus oli. Käsittämättömän loputon ja joka ikinen tuote vähintään 100 puntaa.

Ihan hyvin yks Finn tonne luksuslukaaliin asettu. ;) Vaan kallein mulle kelpaa.

Pitkin ostoskeskusta oli erilaisia muistopatsaita ja -monumentteja.

Sitten vuorossa näyteikkunoiden loistoa:

Kaikki ikkunat oli viimeisen päälle viimeistety. Ja niitä riitti. Wow!

Flyygeli näyteikkunassa...

Mutta ei se vielä mitään, sillä vikassa näyteikkunassa oli kokonainen veturi, joka höyrysi ja josta kuului puksutusta ulos saakka! Hiukka provosoivaa. :D

HARRODS. Jouluasussaan. :)

Knightsbride

Loppusanoiksi Lontoosta kiteyttäen yhteeen lauseeseen: Erittäin kaunis, vanhanaikainen ja hyvin suunniteltu suurkaupunki. Shoppasin jonkin verran vaatteita ja tuliaisia Harrodsin viereisestä kaupasta, Top Shopista. :) Hieno reissu! Jalat tosin kuoli. En todellakaan nähnyt vielä kaikkea, mm. Buckingham Palace, Big Ben ja London Eye jäi näkemättä. Ensi viikolla aion tulla takaisin ja käydä edellä mainituissa kohteissa. Et todellakaan voi nähdä Lontoota yhdessä päivässä!

Tänään palasin takaisin tallille. Ratsastin neljä hevosta eli huippu työpäivä. <3 Mutta parasta kaikessa on se, että tapasin tänään sen tamman omistajan, jota olen saanut ratsastaa viime viikon. Hän kysyi, haluaisinko hypätä hevosella, ja niinpä huomenna miulla on yksityinen estevalkka luvassa! Omg OMG. Todennäköisesti kuolen. :D Mutta oon myös oottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Joten fiilikset on ihan katossa. We'll see!

See you,

Vilja

P.S. Tietokone meni takuuseen. Jippiaijee!